Narkoosissa olevan jyrsijän kotihoito

Eläinlääkärin antaman hoidon lisäksi on kotona annettava tukihoito eläimen toipumisen kannalta erittäin tärkeää. Ylimääräistä stressiä tulisi välttää.

Nukutuksesta herääminen

Kyljellään makaaville pienille eläimille saattaa tulla hengitysvaikeuksia, minkä välttämiseksi potilasta tulee kääntää kyljeltä toiselle 15 minuutin välein, kunnes se herää ja itse korjaa asentoaan. Silmät tulee suojata ja häkki pitää hämärässä heräämisen ajan. Lisäksi häkkitoverit on syytä siirtää pois toipilaan häkistä, kunnes eläin on hyvin herännyt.

Lämpö

Nukutus laskee eläimen ruumiinlämpöä. Lämpö on kuitenkin erittäin tärkeää nukutettuna olleelle eläimelle jo senkin takia, että alilämpö hidastaa heräämistä. Riittävä lämpö voidaan ylläpitää esim. kohdevalolla, häkin alle asetettavalla lämpötyynyllä tai pyyhkeisiin käärityillä lämminvesipulloilla. On suotavaa, että lämpötila häkin eri osissa vaihtelisi hieman, jolloin eläin pääsee halutessaan myös viileämpään. On hyvä varmistaa, ettei eläin pääse kosketuksiin lämpölähteiden kanssa. Häkki tulee suojata vedon estämiseksi kolmelta sivulta ja katosta esim. pyyhkeiden avulla. Näin lämpö pysyy häkissä paremmin ja eläin saa olla rauhassa.

Ruoka ja juoma

Ruuan ja veden tulee olla helposti saatavilla. Eläimen on ruvetta syömään itse mahdollisimman pian herättyään ja sitä tulee kaikin mahdollisin tavoin tähän houkutella. Ruuan on oltava helposti syötävää, esim. raastettuja ja pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia, pehmeää leipää, hedelmäsosetta tai löysää kaurapuuroa. Jos eläin ei itse syö, sitä tulee ruokkia esim. haalealla kauravellillä johon on sekoitettu terveen lajitoverin papanoita useita kertoja päivässä. On lisäksi varmistuttava siitä, että eläin juo. Tarvittaessa vettä pitää antaa ruiskulla suuhun. Mikäli potilas ei ole toimenpidettä seuraavaan päivään mennessä herännyt täysin, ruvennut itse syömään ja juomaan ja tätä seuraavaan päivään mennessä papanoimaan täysin normaalisti, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lääkitys

Monet kotona annettavat lääkkeet ovat nestemäisiä. Lääke voidaan imeyttää johonkin lemmikin herkkuun, esim. leivänpalaan tai omenanpalaan, mutta silloin on varmistettava, että potilas syö herkun kokonaan. Tätä menetelmää kannattaa kokeilla ensin, koska se on stressittömin lemmikille ja vaivattomin omistajalle. Monesti varmin lääkkeenantotapa on kuitenkin suoraan suuhun antaminen. Parhaiten se onnistuu siten, että toinen henkilö pitää potilasta tukevasti paikoillaan toisen annostellessa lääkettä pienen ruiskun avulla potilaan suupielestä suuhun. Lääke on annettava rauhallisesti tippa kerrallaan pieninä annoksina, jotta potilas ehtii sen hyvin niellä. Mikäli lääkityksen aikana ilmenee ripulia, syömättömyyttä, mahana lurinaa, ummetusta tai muuta normaalista poikkeavaa on otettava välittömästi yhteys eläinlääkäriin.